Kalev 7 Lemmikut ühes pakis

Kalev 7 Lemmikut Ühes Pakis 500g.

Kalev-sekoituspussi pieniä suklaapatukoita siis kyseessä, ja pussin sisältönä on seitsemää sorttia. Pussi on sopiva lahjapussi, ja testiyksilön tapauksessa joulupukki oli tuonut kyseisen pussin nimilapulla varustettuna. Ei siis tällä kertaa valokuvaa pussista, mutta tällainen on kyseessä. Se pysykööt salaisuutena, miksi ko. joululahja tuli avattua vasta nyt.

Ja tästä se alkaa. Alemmassa kuvassa ensimmäisenä oleva vihreä praliini koostuu ohuesta maitosuklaakerroksesta cashev-pähkinällä maustetun sisällyksen päällä. Sisällys on vaaleaa, jopa valkoista. Ehkä pussin paras suklaa, maku on mainion pähkinäinen. Purutuntumassa ei tunnu mitään kovempia sattumia.

Keltainen ananaksella merkitty suklaa on maitosuklaan peittämä vohveli, jossa täytteessä maistuu ananaksen maku. Ei uponnut meikäläiseen, vohvelia on mukana liian runsaasti ja ananaksen maku erityisesti alussa on liian dominoiva miellyttävään maistamiseen.

Tõmmu-suklaa on maustettu rommilla, ja on alemmassa kuvassa se, missä maitosuklaan peittämä sekoitus jakaantuu tummaan ruskeaan ja keskemmällä olevaan vaaleanruskeaan osuuteen. Maku on vahva, mutta ei liian vahva. Alkoholilla maustetusta suklaasta tämä on ihan sopiva esimerkki, eikä suoranaisiin liköörillä töytettyihin konvehteihin saakka tarvitse mennä päästäkseen maistamaan alkoholin ja suklaan yhdistelmää.

Kaseke on tuntemattomin näistä, eikä patukan yksittäiskääreessä kerrota mitään sisällöstä sellaisella kielellä, jota ymmärtäisin. Patukka on kuvassa neljäs vasemmalta. Maku on miellyttävän vahva, josta en ihan pääse selvyyteen siitä, mistä on patukassa on kyse. Kalevin kotisivut korostavat patukan olleen osa tuotevalikoimaa jo vuosikymmeniä, ja mainitsee maussa olevan mukana kookosta (jota minun on vähän vaikea uskoa, vrt. todelliset kookossuklaat).

Mesikäpp on ehkä enemmän lapsille (tai lapsenmielisille?) suunnattu tapaus ja sijaitsee alemmassa kuvassa viidentenä vasemmalta laskettuna. joka on ehkä huonoimpia maistamiani suklaita aikoihin. Tunnettu merkki ja niin edelleen, mutta ei kyllä uppoa helpolla. Maku on jotenkin ummehtunut. Koostumus sinällään ihan OK, mutta maku ei innosta syömään toista, ei sitten laisinkaan.

Tallinn on vohvelisuklaa ja kuvassa kuudentena. Jaa’a. Parempi vohvelisuklaana kuin ananasversio, ehkä juuri ananaksen ja ikään kuin raskaamman maun vuoksi. Sisällä ei ole ainakaan turhaa vaaleaa kreemiä ja vertailukohta löytynee kotimaisesta valikoimasta parhaiten keksihyllyltä vohvelisuklaapusseista. Voisin kuvitella, että tätä voisi syödä kahvin kanssa.

Tiina on alakuvassa seitsemäntenä vasemmalta laskettuna ja on ryhmän ainoa marmeladitäytteinen konvehti. Rommia on tässäkin mukana mausteena, mikä ei tee suklaasta kovin erityistä. Marmeladi on tummaa väriltään. Ei ole verrattavissa Julia-konvehtiin ei. Yllättävää kyllä, patukka hajosi kahteen osaan yllättävänkin näppärästi, joskaan ei yhtä siististi kuin muut testikappaleet.

Kokonaistuomio:   no, kaksi tähteä viidestä. Kokonaisuudessaan liiankin raskas pussi, jossa "vanhat suosikit" eivät kyllä ole kovin kummoisia ainakaan pääsääntöisesti. Onko tässä nyt sitten kyse vain oman makumieltymyksen aiheuttamasta subjektiivisuudesta?

Pussi peräisin: joulupukki toi. Kyllä, lahja avattu talven lopussa.