Otsikkokuva

Otsikkokuva
Karkkipäivä!

lauantai 5. toukokuuta 2018

Karl Fazer Cocoa Biscuit & Vanilla in Milk Chocolate



Karl Fazer Cocoa Biscuit & Vanilla in Milk Chocolate, 240 g.

Laivaherkku nyt maistelussa, tällä kertaa Karl Fazerin Domino-suklaa. Nimensä mukaisesti maitosuklaaseen on lisätty kaakaokeksiä ja vaniljanmakuisia muruja. Tätä ei ole käsittääkseni vielä myynnissä maissa, mutta ei hätää, eiköhän se vielä tule ellei jo ole tullut.

Suklaan koostumuksessa korostuvat sattumat, eli keksinpalat ja valkoiset, vaniljanmakuiset murut, jotka lienevät jonkinlaista kreemiä. Murut tuovat rakenteeseen lievää rapeutta ja sopivaa lisämakeutta Karl Fazerin ns. perinteiseen maitosuklaaseen, jota on nähdäkseni käytetty dominon kaverina.

Jostain syystä en muistanut kuvata läpileikkauskuvaa, mutta samapa tuo, suklaata se on ja hyvältä maistuu. Etsikää käsiinne.

Tuomio: maku on oikein mainio ja voisinpa hyvinkin ostaa tätä. Parempi kuin Marabou Oreo, joten jatkoon.

Herkku peräisin: Helsingin ja Tallinnan väliseltä matkustajalautalta.

torstai 3. toukokuuta 2018

La Praline Gothenburg Pear


La Praline Gothenburg, 200g

Suklaatryffelit ovat olleet tähän saakka tuttuja lähinnä joulusuklaina, ja näistä kokemuksista on jäänyt muistikuva kohtalaisen raskasmakuisista tummasuklaisista makeisista. Tämä kokemus on hiukan erilainen. Ensinnäkin makuna on päärynä, ja samalta valmistajalta oli tarjolla muitakin vaihtoehtoja. Ulkonäkö samettisen ruskea. Koostumus on kauttaaltaan pehmeä. Tässä laatikossa oli makuna päärynä, joka tuo hedelmäisen vivahteen herkkuun ja vie samalla pois yleensä suklaatryffeleihin liittämääni tiettyä raskauden tuntua.


Tuomio: näitä ei ole hyvä ahmia, vaan maistella rauhallisesti. Hyvin suositeltavaa. Itseasiassa jopa yhden tryffelin koko on liian suuri, ja kannustaisin jopa puolittamaan tryffelit paremman makuelämyksen saamiseksi. Eivät ole mitään halpoja tusinamakeisia, mutta välillä kannattaa herkutella.

Tuote peräisin: Harjun paperi.

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Kalev 7 Lemmikut ühes pakis



Kalev 7 Lemmikut Ühes Pakis 500g.

Kalev-sekoituspussi pieniä suklaapatukoita siis kyseessä, ja pussin sisältönä on seitsemää sorttia. Pussi on sopiva lahjapussi, ja testiyksilön tapauksessa joulupukki oli tuonut kyseisen pussin nimilapulla varustettuna. Ei siis tällä kertaa valokuvaa pussista, mutta tällainen on kyseessä. Se pysykööt salaisuutena, miksi ko. joululahja tuli avattua vasta nyt.

Ja tästä se alkaa. Alemmassa kuvassa ensimmäisenä oleva vihreä praliini koostuu ohuesta maitosuklaakerroksesta cashev-pähkinällä maustetun sisällyksen päällä. Sisällys on vaaleaa, jopa valkoista. Ehkä pussin paras suklaa, maku on mainion pähkinäinen. Purutuntumassa ei tunnu mitään kovempia sattumia.

Keltainen ananaksella merkitty suklaa on maitosuklaan peittämä vohveli, jossa täytteessä maistuu ananaksen maku. Ei uponnut meikäläiseen, vohvelia on mukana liian runsaasti ja ananaksen maku erityisesti alussa on liian dominoiva miellyttävään maistamiseen.

Tõmmu-suklaa on maustettu rommilla, ja on alemmassa kuvassa se, missä maitosuklaan peittämä sekoitus jakaantuu tummaan ruskeaan ja keskemmällä olevaan vaaleanruskeaan osuuteen. Maku on vahva, mutta ei liian vahva. Alkoholilla maustetusta suklaasta tämä on ihan sopiva esimerkki, eikä suoranaisiin liköörillä töytettyihin konvehteihin saakka tarvitse mennä päästäkseen maistamaan alkoholin ja suklaan yhdistelmää.

Kaseke on tuntemattomin näistä, eikä patukan yksittäiskääreessä kerrota mitään sisällöstä sellaisella kielellä, jota ymmärtäisin. Patukka on kuvassa neljäs vasemmalta. Maku on miellyttävän vahva, josta en ihan pääse selvyyteen siitä, mistä on patukassa on kyse. Kalevin kotisivut korostavat patukan olleen osa tuotevalikoimaa jo vuosikymmeniä, ja mainitsee maussa olevan mukana kookosta (jota minun on vähän vaikea uskoa, vrt. todelliset kookossuklaat).

Mesikäpp on ehkä enemmän lapsille (tai lapsenmielisille?) suunnattu tapaus ja sijaitsee alemmassa kuvassa viidentenä vasemmalta laskettuna. joka on ehkä huonoimpia maistamiani suklaita aikoihin. Tunnettu merkki ja niin edelleen, mutta ei kyllä uppoa helpolla. Maku on jotenkin ummehtunut. Koostumus sinällään ihan OK, mutta maku ei innosta syömään toista, ei sitten laisinkaan.

Tallinn on vohvelisuklaa ja kuvassa kuudentena. Jaa’a. Parempi vohvelisuklaana kuin ananasversio, ehkä juuri ananaksen ja ikään kuin raskaamman maun vuoksi. Sisällä ei ole ainakaan turhaa vaaleaa kreemiä ja vertailukohta löytynee kotimaisesta valikoimasta parhaiten keksihyllyltä vohvelisuklaapusseista. Voisin kuvitella, että tätä voisi syödä kahvin kanssa.

Tiina on alakuvassa seitsemäntenä vasemmalta laskettuna ja on ryhmän ainoa marmeladitäytteinen konvehti. Rommia on tässäkin mukana mausteena, mikä ei tee suklaasta kovin erityistä. Marmeladi on tummaa väriltään. Ei ole verrattavissa Julia-konvehtiin ei. Yllättävää kyllä, patukka hajosi kahteen osaan yllättävänkin näppärästi, joskaan ei yhtä siististi kuin muut testikappaleet.

Kokonaistuomio:   no, kaksi tähteä viidestä. Kokonaisuudessaan liiankin raskas pussi, jossa "vanhat suosikit" eivät kyllä ole kovin kummoisia ainakaan pääsääntöisesti. Onko tässä nyt sitten kyse vain oman makumieltymyksen aiheuttamasta subjektiivisuudesta?

Pussi peräisin: joulupukki toi. Kyllä, lahja avattu talven lopussa.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Maitosuklaa Raksu rapea ruissydän


Testissä Maitosuklaa Raksu, jossa on maitosuklaan peittämä ruissydän, 150g.

Raksun nettisivut antavat ymmärtää kohdeyleisön piilevän herkuttelijoissa, ja ei se ole ehkä ihan kaukaa haettua. Raksut olivat minulle täysin tuntematon uutuus, mutta hyvä kun tuli maistettua. Raksut ovat pieniä pyöreitä maitosuklaan peittimiä palloja, joissa korostuu maitosuklaa. Raksuja on myynnissä myös sellaisia versioita, joissa maitosuklaan tilalla on tummaa suklaata, mutta en ole maistanut niitä ja siten tarkempi maitosuklaan ja tumman suklaan vertailu jää nyt valitettavasti tekemättä. Testattujen raksujen sisältö on höttöistä. Ruis tuntuu jälkimaussa lievästi, eikä maku ole kovin dominoiva. Maitosuklaan ja rukiin yhdistelmä on oudon koukuttava, mitä tukee lievä rapsahtava rakenne.


Nettisivujen perusteella Raksuissa käytetty kaakao on eettistä. Miksi suomifirmat eivät tee tästä suurempaa numeroa?


Lopullinen tuomio: aika positiivinen kokemus, ja voisinpa testata hyvinkin toista Raksu-versiota. Ei paha! Ruissydän ja maitosuklaa toimii näemmä hyvin yhdessä.

Tuote on peräisin: Prismasta.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pääsiäisspesiaali: Kinder Schoco-Bons


Pääsiäinen tuli ja tätä kirjoittaessa myös meni. Lapseni sanoin "nannaa" tuli vedettyä silleen ihan kivasti, ja karkithan olivat vain osa herkuttelun kirjoa. Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan blogiin, mutta sitten piti tietysti päättää, että mistä kirjoittaisi. Söin Mignon-munan, Kinderin plus yhtä ja toista muuta. Perusongelma suklaamunien kanssa on, että suklaan lisäksi ne antavat kuluttajalle käteen surkean pikkulelun, joka toimii ainoastaan tapana tuhota ympäristöä pikkuisen lisää. Suklaamunalelut ovat pääsääntöisesti huonoja leikkimiseen enkä haluaisi tukea laisinkaan niiden tuotantoa.

Karl Fazerin Mignon-muna on taas vanha klassikko, josta en löydä sen erityisempää: ostat Mignonin (hinta kaupasta riippuen hiukan alle 2 €), kuorit sen ja syöt sisällön. Toista sama, jos olet erityisesti Mignonin ystävä.

Ei. Sain tuliaisiksi läheisen matkalta ison pussin Kinder Schoko-Bonseja, jotka ovat riittävän lähellä pääsiäisherkkua. Hirveitä ympäristön kannalta (jokainen makeinen on yksittäispakattu), mutta ainakaan mukana ei tule leluja.

No, asiaan. Keskeinen idea näissä herkuissa on yhdistää Kindereistä tuttua maitosuklaata hiukan jämäkämpään annokseen "maitoisaa kreemiä". Mukana on sanoisinko sopivana ripauksena myös hasselpähkinärouhetta, mikä tuo suutuntumaan hiukan rouheutta.


Tuomio: näitä on kiva nappailla, mutta ei liikaa. Olen aika makeannälkäinen henkilö, mutta minusta "maitoisa kreemi" on hitusen verran liian makeaa. Hyvä puoli tässä on siis se, että pussi riittää pitempään, mutta todellinen sokeriähky on haettava muista makeisista. Ehdottomasti jatkoon, sillä Kinder-suklaamunien suklaa kuuluu ehdottomiin lemppareihini ja tässä sitä on sitten saatavilla yksittäispakatussa minimuodossa. Kinder-munissa maitosuklaan ja maitoisan kreemin yhdistelmä on sopivasti tasapainossa, mutta Kinder Schoko-Bonsien kohdalla näin ei ole.

Tuote peräisin: sain tuliaisena.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Royal Valkosuklaakrispi


Cloettan Royal Valkosuklaakrispi (42g) on myös keliaakikoille sopiva suklaa, sillä tuote on gluteiiniton. Karkeasti silmäiltynä melko monikin suklaa olisi periaatteessa gluteiiniton, mutta tuotantolinjalla on saatettu käsitellä gluteiinia sisältäviä ainesosia ja siksi moni tuote on keliaakikon silmissä ikään kuin pilalla.

Noh, asiaan. Oletko syönyt Pandan valkosuklaalevyä? Olet? Sitten olet syönyt myös Royal Valkosuklaakrispiä, koska maku on aikalailla sama, ainoastaan sillä erolla että Royalissa on lievää rapeutta mukana riisikrispin myötä.


Royalissa on vakiintunut ulkoinen rakenne, mikä toimii. Kyseessä on useimmille tuttu yhtenäinen levy, joka koostuu toisiinsa kiinnitetyistä pienistä patukoista. Valkoinen suklaa korostuu miellyttävällä tavalla, ja riisikrispi tuo lievää syvyyttä herkuttelukokonaisuuteen. Krispi saadaan riisimuroista, joita on tuotteessa 5% verran. Ihan positiivista kaiken kaikkiaan. Jos tykkäät valkosuklaasta, voisin kuvitella tämän patukan sopivan sinulle oikein hyvin. Minusta tässä Royalissa on melko heikko hintalaatusuhde, sillä valkosuklaa ei ole erityisen mieleenpainuvaa eikä riisimurot riitä tekemään kokemusta sen radikaalimmaksi.

Tuote on peräisin: ostin S-marketista.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Marabou Salta mandlar


Ruotsinmnaalta peräisin oleva Marabou Salta mandlar (200g) on siis Maraboun tuttua maitosuklaata yhdistettynä suolattuihin manteleihin, joten merkittävää yllätystä ei ole tarjolla.

Tykkään mantelisuklaasta, mikä olikin syy tämän suklaan valintaan. Suolaisuus oli mukana sopivana ekstrana. Manteleita on mukana sopivan reippaina palasina ja purutuntuma on sopivan rapea. Mantelien maku on mukana alusta suklaapalan nauttimisen alusta loppuun. Suklaassa oli mukana suolaa ihan kiitettävästi, sanoisin, sillä loppuiltana tuli litkittyä aika reilusti vettä loppumattomaan janoon.


Lopputuomio: ei paha, mutta ehkä jopa liian suolainen. Ei jatkoon!

Tuote peräisin: S-marketista.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Panda Lakupala mansikka

Maistelussa Pandan Lakupala mansikka, 250g. Nyt jää linkkaamatta, sillä Pandan omat tuotesivut ovat onnettoman linkkaamisen kannalta.

Olen aika puolueellinen maistelija, koska Pandan lakupalat ovat ehdottomia suosikkejani lakritsan osalta, ja välillä tulee jopa käytyä Pandan tehtaanmyymällä, vaikka ei kauppatilana olekaan kummoinen. No, asiaan. Pussissa on kahta eri lakua, mansikka ja mansikkatäyte. Laku on sinällään sama molemmissa, eikä pussin mauista löydy hirveitä yllätyksiä. Maku on saatu aikaiseksi mansikkapyreellä, mistä annan plussaa. Suosikkini oli tällä kertaa ilman täytettä oleva laku, vaikka täyte ei olekaan missään tapauksessa pahaa. Maku säilyi vahvana loppuun saakka, ja lakun rakenne oli tuttu Pandan muista pusseista.

Tuote oli peräisin K-Marketista ja maksoi 1,45 euroa. Tämän perusteella arvioisin hinta-laatusuhteen mainioksi, silä tähän hintaan saa 250g lakritsaa. Ei voita lakupalan ns. perusmallia, mutta ihan hyvä kokemus siltikin. Pandalla on tarjolla jos jonkinlaista täytelakritsaa, pitää ehkä pureutua niihin myöhemmässä vaiheessa.



keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Banaanitoffee

Maistelussa pikkuisena välipalana Cloettan Banaanitoffee 14g.

Tykkäsin kovasti, johtuen juuri banaanin mausta. Banaanin maku tulvahtaa suuhun heti, kun haukkaa toffeesta. Kokemus on jämäkämpää purutuntumaa lukuunottamatta samankaltainen kuin banaanijogurttia syödessä. Maku on kivan raikas, mutta toffeemaisuus jää samalla lähinnä purutuntuman varaan. Kaiken kaikkiaan tuli tunne, että tätä ei viitsisi syödä samalla kertaa useampaa kappaletta, mutta että pikkusuupalana voittaa kyllä useat perussuklaapatukat.

Banaanitoffee on peräisin: lähimarketista.

lauantai 3. maaliskuuta 2018

KitKat Bites

KitKat on jostain syystä yksi maailman tunnetuimmista suklaapatukoista, jossa suklaan ideana on tarjota vohvelin ja maitosuklaan yhdistelmää. KitKatia valmistaa sveitsiläinen Nestlé, jota voi kai luonnehtia todelliseksi kulutustavarajättiläiseksi. Firma tuottaa muun muassa erilaista syötäviä niin äidinmaidonkorvikkeista erilaisiin herkkuihin. KitKatia ei ole myyty Suomessa palttiarallaa kymmeneen vuoteen, ennen kuin nyt maistelussa ollut KitKat Bites (104g) tuli myyntiin.

Vohvelitäytteisen maitosuklaan avain on vohvelin suhteellisessa vähäisyydessä, kun kyse on tarkoituksellisen pienistä haukkapaloista omituisen kokoisessa pussissa.

Sivuhuomiona todettakoon, että pussin  takana korostetaan suklaassa käytettävän kaakaon eettisyyttä, mikä perustuu siihen että firma väittää tukevansa kaakaoviljelijöitä. En ota tähän väitteeseen kantaa, mutta tällaisten mainoslauseiden kohdalla voi aina muistaa, että uskoo ken tahtoo.

Tuomio: KitKatissa on 29% kaakaota, mikä korostuu vahvassa suklaan maussa. Vohjvelia ei ole liikaa ja sisällä olevassa mössössä on epämääräisen nettilähteen mukaan käytetty muun muassa varsinaista KitKatia mukana. Haukkapalojen koko on sopiva, makeus on hyvä eikä vohveli dominoi laisinkaan. Jatkoon. En ole mikään supervohvelisuklaaystävä, joten tällä kertaa poikkeuksellisesti osa pussissa jäi syömättä.

Tuote oli peräisin: ostin Prismasta.

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Haribo Matador Sunny Mix


 


Tuttuja hahmoja uusissa mauissa, toteavat Haribon nettisivut Matador Sunny Mix -uutuudesta (270g). Laitoin kuvan myös pussin takaosasta, jossa karkeille annetaan nimiä. Käytännössä kaikki erilaiset karkit eivät ole esitettyiinä, joskin eipä asialle taida olla tarvettakaan. Jäin kaipaamaan jonkinlaista erittelyä siitä, millaisia makuyhdistelmiä on nyt haettu takaa, mutta heitelläänpä sitten hatusta.

Aloitan lakritsasta, joka ei vastaa käsitystäni lakritsasta. Liivatteinen maku, sisus kuitenkin kivan raikas, ehkä hivenen kookosta mukana? Pussin kokonaisuus on muutenkin liivatteisen oloinen, mikä nyt ei varmaan yllätä ketään ns. kumikarkkipussin kohdalla, mutta sanotaanpa asia nyt ääneen. Pussissa ei ole liikaa ns. kumikarkkeja, joiksi miellän alla olevassa kuvassa marjojen ja hedelmien muotoon tehdyt karkit. Ns. Fruity Dukatos-karkit olivat ehdottomia suosikkejani, tuppaan nimittäin tykkäämään puolikovista raikkaan hedelmäisistä karkeista. Muista jäi hiukan mitäänsanomaton kuva, mutta ainakin kokoja ja makuja oli sopivasti.
 

Tuomioksi asettuu niin sanotusti kolme tähteä viidestä, mutta sellainen fiilis, että tällaisen pussin voisi ostaa uudestaankin. Käyttämässäni kaupassa hinta taisi olla yllättävän korkea, kolmen euron luokkaa. Siinä mielessä hinta-laatusuhde ei ehkä ole ihan kohdallaan.
 
Pussi peräisin: lähimarketista.

lauantai 24. helmikuuta 2018

Karl Fazer: Hunajapaahdettu manteli maitosuklaa

 

Ilmoitan heti alkuun, että Karl Fazerin hunajapaahdettu manteli ja maitosuklaa (200g) on tällä hetkellä suosikkisuklaatani. Mitäpä tässä kursailemaan, koska sitä se on. Eli peruskokonaisuus käynnistyy Fazerin sinisestä, jossa on mukana alla olevan kuvan mukaisesti sopivan kokoisia mantelipaloja, jotka on hunajapaahdettu. Päällisin päin suklaan ulkonäkö on aika lailla sama kuin Fazerin perusmaitosuklaassa, joskin mantelipalaset loistavat paikoittain suklaan pintaan. Hyvä näin. Haukatessa mantelirouheen koko tuntuu sopivalta suutuntumalle. Hunajapaahdetun maku ilmenee vienosti, mikä riittää hyvin. Mantelin ja suklaan yhdistelmä on maistunut minulle ennenkin, eikä tämä ole missään tapauksessa poikkeus.

 
Tuomio tulikin jo annettua, eli mainiota suklaata. Tätä aion syödä lisää.
 
Suklaa hankittu: lähimarketista.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Marabou Crisp! Peanut



Sitten maistelussa Maraboun Crisp! Peanut ja toffee -patukka. Pakkauksessa on tavalliseen Marabou-tapaan kaksi pientä patukkaa, joiden yhteispaino on 60 grammaa. Maistelussa maapähkinärouhe erottuu hyvin, ja läpileikkauksen perusteella tehdyssä silmäilyssä niin rouhe kuin myös toffee ja ohut kerros tummaa suklaata erottuvat hyvin. Patukan ulkokerros on maitosuklaa ja suklaata maistellessa päällisin tunne on vahva pähkinäinen maku. Arvostan edelleen tapaa sijoittaa kaksi pientä patukkaa samaan kääreeseen.


Tuomio: tykkään maapähkinän mausta yhdistettynä suklaaseen, ja tässähän sitä sai. Pähkinäinen maku on sen verran vahva, että jos arvelet tykkääväsi siitä, nappaa mukaan.

Tuote on peräisin: K-Market

lauantai 17. helmikuuta 2018

Panda Natural Kauralakritsi


 
Pandan lakritsi on ehdotonta suosikkiani, joten arvioni on todella subjektiivinen. Pussi on 140 grammaa painava ja yhdistelee mainiolla tavalla sekä trendikästä kauraa että tuttua ja turvallista lakritsaa. Maku on mainio ja kaura tuo kiinnostavaa raikkautta lakritsapalaseen. Kauraleseitä on pussin lakritsassa 10%, mikä on iso määrä. Pisteet siitä kotiin Orklan Vaajakosken tehtaalle.

 
 Suosittelen maistamaan!
 
Tuote on peräisin: K-Market

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Kismet Omar


Omar kermatoffee on yksi vanhoista suosikeistani, joten tartuin kaupassa Fazerin  Kismet Omariin suurella kiinnostuksella. Kismet Omar on 55 g painoinen suklaavohveli,  siis samaa sarjaa kuin Fazerin Kismet-suklaa. Minulla on Kismet-patukkaa kohtaan vähän epävarma suhde. Minulle se edustaa lapsuuden aikaa, kun isä kävi kaupassa ja osti kaikille perheenjäsenille Kismetit. Toisaalta suklaavohveli menee omassa suosikkilistassani melko matalalle, joskin ahmin Fani-palojen tyyppistä "keksiä" todella suurella antaumuksella. Ehkä suurin syy suhteellisen matalaan Kismet-sijoitukseeni onkin se, että Kismet on aika kuivahko suklaa. 

 
Josta päästään Kismet Omariin. Kermatoffeen maku sopii ihan hyvin Kismetiin mukaan, ja suutuntuma on ehkä hivenen kosteampi kuin tavallisen Kismetin kohdalla. Omarin maku tuntuu myös jälkimaussa. Suklaan rakenne kuin samanlainen kuin tavallisella Kismetillä, mutta läpileikkauksessa on havaittavissa vaaleampi sisus kuin tavallisessa Kismetissä. 
 
No, onko Kismet Omar roskaa vai neroutta? Ei kumpaakaan, mutta suosittelisin sellaiselle joka tykkää Kismetistä. Omar-fanille kokemus oli ihan positiivinen, joten voin senkin puolesta suositella.
 
Tuote on peräisin: lähimarketista.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Marabou Pigall


Testissä Marabou Pigall, 40 g. Pakkauksessa kaksi pientä patukkaa.

Tuli napattua mukaan Maraboun uutuuspatukka. Pigall-suklaata on tullut maistettua ennenkin, mutta nyt tuotetta ei ole tullut nähty kaupassa.  Pigallin maku on hasselpähkinätryffeli. No, mitä patukasta jäi käteen?

Kuori on rapea, mikä antaa haukatessa sopivan puraisun tunteen. Siihen puraisun tunne jääkin, sillä sisus on erittäin pehmeää. Jälkimaku on äitelä, mutta hasselpähkinätryffelin maku ei ehkä ole allekirjoittaneen suurin suosikki. Silti, patukka on ehkä jopa ällömakea. Kiinnostavaa kyllä, Maraboun maitosuklaamaku ei oikein erotu ollenkaan. Miten tämä eroaa Pigall-patukasta? Ei mitenkään?

Arvio: kahden patukan pakkaukset ovat kyllä suosikkejani, mutta tässä tapauksessa turhan äitelä maku ei innostu jatkohankintoihin.

Tuote on peräisin: tarttui mukaan ruokakaupasta.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Malaco Aakkoset Emoji


Aakkoset Emoji on Malacon uutuuspussi, jonka paino on 315 g. Pussissa on tarjolla yhdeksän makua, jotka näkyvät kuvassa. Karkit on jaettu kahteen ryhmään, kirpeisiin ja hedelmäisiin. Kirpeissä makuja ovat vesimeloni, fizzy-pop ja cola. Kirpeät karkit ovat pussin heikointa antia. Vesimelonin kohdalla hedelmän maku on hyvin lievä, jopa valju. Fizzy-pop maistuu yksinkertaisesti hammastahnalle, eikä se ole positiivinen mielleyhtymä laisinkaan. Colan kohdalla maku on selkeä, mutta toisaalta kirpeys ja cola eivät oikein sovi yhteen. Ei siis uponnut, ei lainkaan. Perheen piirissä tehty testi vahvisti havainnon.

Pussi saa toivoa hedelmäisistä mauista. Greippi-maun kohdalla greippi maistuu parhaiten karkin alussa ja fiilis on positiivisen raikas. Appelsiini on ehkä pussin paras karkki. Persikan kohdalla maku on läsnä karkin syönnin alusta loppuun, mikä ei todellakaan ole tavallista. Mukava hedelmäinen ja raikas tuntu ja kaiken kaikkiaan sopiva lisä pussiin. Pussissa on mukana myös mango-karkki. Mango-maku ei ole suuri suosikkini, ja tässä tapauksessa maku sopi mielestäni karkkiin aika huonosti. Hedelmäisten ryhmässä oli mukana myös kaksi "hedelmää", mustikka ja mansikka. Mansikka maistui ihan liivatteisen hyvin, mustikan kohdalla läsnä oli taas turhan esanssimainen maku.

Kaiken kaikkiaan fiilis oli aika matala. Yleensä ottaen karkeissa maistui liivate ja esanssi, mitkä eivät ole oikein kivoja mielleyhtymiä. Pussin sisältö on sisällään kokeileva, mistä plussaa. Silti en aio ostaa Emoji-pussia jatkossa, muutaman hyvän karkin pilaa heikkojen tai keskinkertaisten karkkien suuri määrä. Erityisesti kirpeiden osuus ei vakuuttanut ja hinta-hyötysuhde on matala. Ei jatkoon.

Karkit peräisin: ostin ruokakaupasta.
 

lauantai 3. helmikuuta 2018

Oreo-keksin patukkavalloitus



Testissä Marabou Oreo (37 g), kätevä pikkupatukka. Syy miksi nappasin tämän mukaan oli yksinkertaisesti siinä, että Maraboun Oreo-levy osui maaliinsa.  Nyt on aika ihmetellä pikkuversiota patukasta.


Arvio: patukan idea on sekoitella yhteen maitosuklaata, Oreo-murusia sekä vaniljakreemitäytettä. Suutuntuma on sopivan rapea. Oreon ominaismaku on vahva ja ulkonäkö on miellyttävä. Pieni epäilys herää siitä, onko Marabou maitosuklaa sittenkin liian makea Oreo-keksiä varten, mutta tämä patukka maistui kyllä hyvin.

Testattu tuote on peräisin: lähti mukaan Prisma-reissulla.

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Fazerin karamelli & merisuola -patukka


Suolan ja makean välinen leikittely on aika suosittu tapa erinäköisissä leivonnaisissa, eivätkä suklaat ole poikkeus. Karl Fazer Crunchy caramel & sea salt (37 g) on tapa napata pikkuinen annos kyseistä makuleikittelyä, tällä kertaa suola ympättynä karamellin makuun.

Arvio: Hyvä löytö, joskin karamelli ei ole meikäläisen ykkössuosikkimaku. Tässä tapauksessa karamellin maku ei ole liian vahva. Rapea suutuntuma. Fazerin maitosuklaa dominoi sopivalla tavalla.  Jälkimaussa korostuu karamellin maku, ja juuri tässä merisuola nousee oikeuksiinsa.

Tuote on peräisin: lähti mukaan Prismasta.

lauantai 27. tammikuuta 2018

Kookossuklaavertailu



Kyllä nyt kelpaa aloittaa bloggaaminen tarttumalla suklaanystävän uuteen ongelmaan, eli valintaan kahden kookossuklaan välillä. Fazer toi talviuutuutena Karl Fazer Kookossuklaan (38 g), jota tietysti pitää maistaa. Vertailukohteena on tietysti vanha kunnon Bounty (57 g), Mars-yhtiön vanha herkku.

Okei, kookossuklaat jakaa mieltä, myös omassa perheessä. Minä kuulun faneihin, eikä hävetä, mutta se on ihan OK jos sinulle ei kookossuklaa maistu - maailmasta löytyy taatusti jokaisen makuhermoihin sopiva suklaa.

Tässä kuvat kummastakin suklaasta ns. avattuina.





Arvio: tiukka kisa. Bounty: hyvä klassinen maku; kookoksen maku vahvasti läsnä. Erityisetuna kaksi pientä patukkaa samassa pakkauksessa. Jälkimaussa maistuu vahvasti kookos; suklaa ei korostu liiaksi. Jälkimausta tuleekin keskeinen ero. Fazerin kohdalla maitosuklaa korostuu enemmän, sillä kookosta on vähemmän ja Fazerin maitosuklaan ominaismaku on vahva. Kookoksesta siten Fazerin kohdalla mieto jälkimaku. Erityisansiona Fazerin pikkupatukoille tyypillinen muoto, jossa voi napata suuhun sopivia pikkupalasia. 

Voittaja: Bounty kookoksenystävän makuun, Fazer kevyempään makuun.

Testatut karkit peräisin: Bounty lähti mukaan Prismasta ja Fazerin kookossuklaa lähi K-Marketista.