Pääsiäinen tuli ja tätä kirjoittaessa myös meni. Lapseni sanoin "nannaa" tuli vedettyä silleen ihan kivasti, ja karkithan olivat vain osa herkuttelun kirjoa. Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan blogiin, mutta sitten piti tietysti päättää, että mistä kirjoittaisi. Söin Mignon-munan, Kinderin plus yhtä ja toista muuta. Perusongelma suklaamunien kanssa on, että suklaan lisäksi ne antavat kuluttajalle käteen surkean pikkulelun, joka toimii ainoastaan tapana tuhota ympäristöä pikkuisen lisää. Suklaamunalelut ovat pääsääntöisesti huonoja leikkimiseen enkä haluaisi tukea laisinkaan niiden tuotantoa.
Karl Fazerin Mignon-muna on taas vanha klassikko, josta en löydä sen erityisempää: ostat Mignonin (hinta kaupasta riippuen hiukan alle 2 €), kuorit sen ja syöt sisällön. Toista sama, jos olet erityisesti Mignonin ystävä.
Ei. Sain tuliaisiksi läheisen matkalta ison pussin Kinder Schoko-Bonseja, jotka ovat riittävän lähellä pääsiäisherkkua. Hirveitä ympäristön kannalta (jokainen makeinen on yksittäispakattu), mutta ainakaan mukana ei tule leluja.
No, asiaan. Keskeinen idea näissä herkuissa on yhdistää Kindereistä tuttua maitosuklaata hiukan jämäkämpään annokseen "maitoisaa kreemiä". Mukana on sanoisinko sopivana ripauksena myös hasselpähkinärouhetta, mikä tuo suutuntumaan hiukan rouheutta.
Tuomio: näitä on kiva nappailla, mutta ei liikaa. Olen aika makeannälkäinen henkilö, mutta minusta "maitoisa kreemi" on hitusen verran liian makeaa. Hyvä puoli tässä on siis se, että pussi riittää pitempään, mutta todellinen sokeriähky on haettava muista makeisista. Ehdottomasti jatkoon, sillä Kinder-suklaamunien suklaa kuuluu ehdottomiin lemppareihini ja tässä sitä on sitten saatavilla yksittäispakatussa minimuodossa. Kinder-munissa maitosuklaan ja maitoisan kreemin yhdistelmä on sopivasti tasapainossa, mutta Kinder Schoko-Bonsien kohdalla näin ei ole.
Tuote peräisin: sain tuliaisena.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti