Karl Fazer Cocoa Biscuit & Vanilla in Milk Chocolate

Karl Fazer Cocoa Biscuit & Vanilla in Milk Chocolate, 240 g.

Laivaherkku nyt maistelussa, tällä kertaa Karl Fazerin Domino-suklaa. Nimensä mukaisesti maitosuklaaseen on lisätty kaakaokeksiä ja vaniljanmakuisia muruja. Tätä ei ole käsittääkseni vielä myynnissä maissa, mutta ei hätää, eiköhän se vielä tule ellei jo ole tullut.

Suklaan koostumuksessa korostuvat sattumat, eli keksinpalat ja valkoiset, vaniljanmakuiset murut, jotka lienevät jonkinlaista kreemiä. Murut tuovat rakenteeseen lievää rapeutta ja sopivaa lisämakeutta Karl Fazerin ns. perinteiseen maitosuklaaseen, jota on nähdäkseni käytetty dominon kaverina.

Jostain syystä en muistanut kuvata läpileikkauskuvaa, mutta samapa tuo, suklaata se on ja hyvältä maistuu. Etsikää käsiinne.

Tuomio: maku on oikein mainio ja voisinpa hyvinkin ostaa tätä. Parempi kuin Marabou Oreo, joten jatkoon.

Herkku peräisin: Helsingin ja Tallinnan väliseltä matkustajalautalta.

Lue lisää

La Praline Gothenburg Pear

La Praline Gothenburg, 200g

Suklaatryffelit ovat olleet tähän saakka tuttuja lähinnä joulusuklaina, ja näistä kokemuksista on jäänyt muistikuva kohtalaisen raskasmakuisista tummasuklaisista makeisista. Tämä kokemus on hiukan erilainen. Ensinnäkin makuna on päärynä, ja samalta valmistajalta oli tarjolla muitakin vaihtoehtoja. Ulkonäkö samettisen ruskea. Koostumus on kauttaaltaan pehmeä. Tässä laatikossa oli makuna päärynä, joka tuo hedelmäisen vivahteen herkkuun ja vie samalla pois yleensä suklaatryffeleihin liittämääni tiettyä raskauden tuntua.

Tuomio: näitä ei ole hyvä ahmia, vaan maistella rauhallisesti. Hyvin suositeltavaa. Itseasiassa jopa yhden tryffelin koko on liian suuri, ja kannustaisin jopa puolittamaan tryffelit paremman makuelämyksen saamiseksi. Eivät ole mitään halpoja tusinamakeisia, mutta välillä kannattaa herkutella.

Tuote peräisin: Harjun paperi.

Lue lisää

Kalev 7 Lemmikut ühes pakis

Kalev 7 Lemmikut Ühes Pakis 500g.

Kalev-sekoituspussi pieniä suklaapatukoita siis kyseessä, ja pussin sisältönä on seitsemää sorttia. Pussi on sopiva lahjapussi, ja testiyksilön tapauksessa joulupukki oli tuonut kyseisen pussin nimilapulla varustettuna. Ei siis tällä kertaa valokuvaa pussista, mutta tällainen on kyseessä. Se pysykööt salaisuutena, miksi ko. joululahja tuli avattua vasta nyt.

Ja tästä se alkaa. Alemmassa kuvassa ensimmäisenä oleva vihreä praliini koostuu ohuesta maitosuklaakerroksesta cashev-pähkinällä maustetun sisällyksen päällä. Sisällys on vaaleaa, jopa valkoista. Ehkä pussin paras suklaa, maku on mainion pähkinäinen. Purutuntumassa ei tunnu mitään kovempia sattumia.

Keltainen ananaksella merkitty suklaa on maitosuklaan peittämä vohveli, jossa täytteessä maistuu ananaksen maku. Ei uponnut meikäläiseen, vohvelia on mukana liian runsaasti ja ananaksen maku erityisesti alussa on liian dominoiva miellyttävään maistamiseen.

Tõmmu-suklaa on maustettu rommilla, ja on alemmassa kuvassa se, missä maitosuklaan peittämä sekoitus jakaantuu tummaan ruskeaan ja keskemmällä olevaan vaaleanruskeaan osuuteen. Maku on vahva, mutta ei liian vahva. Alkoholilla maustetusta suklaasta tämä on ihan sopiva esimerkki, eikä suoranaisiin liköörillä töytettyihin konvehteihin saakka tarvitse mennä päästäkseen maistamaan alkoholin ja suklaan yhdistelmää.

Kaseke on tuntemattomin näistä, eikä patukan yksittäiskääreessä kerrota mitään sisällöstä sellaisella kielellä, jota ymmärtäisin. Patukka on kuvassa neljäs vasemmalta. Maku on miellyttävän vahva, josta en ihan pääse selvyyteen siitä, mistä on patukassa on kyse. Kalevin kotisivut korostavat patukan olleen osa tuotevalikoimaa jo vuosikymmeniä, ja mainitsee maussa olevan mukana kookosta (jota minun on vähän vaikea uskoa, vrt. todelliset kookossuklaat).

Mesikäpp on ehkä enemmän lapsille (tai lapsenmielisille?) suunnattu tapaus ja sijaitsee alemmassa kuvassa viidentenä vasemmalta laskettuna. joka on ehkä huonoimpia maistamiani suklaita aikoihin. Tunnettu merkki ja niin edelleen, mutta ei kyllä uppoa helpolla. Maku on jotenkin ummehtunut. Koostumus sinällään ihan OK, mutta maku ei innosta syömään toista, ei sitten laisinkaan.

Tallinn on vohvelisuklaa ja kuvassa kuudentena. Jaa’a. Parempi vohvelisuklaana kuin ananasversio, ehkä juuri ananaksen ja ikään kuin raskaamman maun vuoksi. Sisällä ei ole ainakaan turhaa vaaleaa kreemiä ja vertailukohta löytynee kotimaisesta valikoimasta parhaiten keksihyllyltä vohvelisuklaapusseista. Voisin kuvitella, että tätä voisi syödä kahvin kanssa.

Tiina on alakuvassa seitsemäntenä vasemmalta laskettuna ja on ryhmän ainoa marmeladitäytteinen konvehti. Rommia on tässäkin mukana mausteena, mikä ei tee suklaasta kovin erityistä. Marmeladi on tummaa väriltään. Ei ole verrattavissa Julia-konvehtiin ei. Yllättävää kyllä, patukka hajosi kahteen osaan yllättävänkin näppärästi, joskaan ei yhtä siististi kuin muut testikappaleet.

Kokonaistuomio:   no, kaksi tähteä viidestä. Kokonaisuudessaan liiankin raskas pussi, jossa "vanhat suosikit" eivät kyllä ole kovin kummoisia ainakaan pääsääntöisesti. Onko tässä nyt sitten kyse vain oman makumieltymyksen aiheuttamasta subjektiivisuudesta?

Pussi peräisin: joulupukki toi. Kyllä, lahja avattu talven lopussa.

Lue lisää

Maitosuklaa Raksu rapea ruissydän

Testissä Maitosuklaa Raksu, jossa on maitosuklaan peittämä ruissydän, 150g.

Raksun nettisivut antavat ymmärtää kohdeyleisön piilevän herkuttelijoissa, ja ei se ole ehkä ihan kaukaa haettua. Raksut olivat minulle täysin tuntematon uutuus, mutta hyvä kun tuli maistettua. Raksut ovat pieniä pyöreitä maitosuklaan peittimiä palloja, joissa korostuu maitosuklaa. Raksuja on myynnissä myös sellaisia versioita, joissa maitosuklaan tilalla on tummaa suklaata, mutta en ole maistanut niitä ja siten tarkempi maitosuklaan ja tumman suklaan vertailu jää nyt valitettavasti tekemättä. Testattujen raksujen sisältö on höttöistä. Ruis tuntuu jälkimaussa lievästi, eikä maku ole kovin dominoiva. Maitosuklaan ja rukiin yhdistelmä on oudon koukuttava, mitä tukee lievä rapsahtava rakenne.


Nettisivujen perusteella Raksuissa käytetty kaakao on eettistä. Miksi suomifirmat eivät tee tästä suurempaa numeroa?

Lopullinen tuomio: aika positiivinen kokemus, ja voisinpa testata hyvinkin toista Raksu-versiota. Ei paha! Ruissydän ja maitosuklaa toimii näemmä hyvin yhdessä.

Tuote on peräisin: Prismasta.

Lue lisää

Pääsiäisspesiaali: Kinder Schoco-Bons

Pääsiäinen tuli ja tätä kirjoittaessa myös meni. Lapseni sanoin "nannaa" tuli vedettyä silleen ihan kivasti, ja karkithan olivat vain osa herkuttelun kirjoa. Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan blogiin, mutta sitten piti tietysti päättää, että mistä kirjoittaisi. Söin Mignon-munan, Kinderin plus yhtä ja toista muuta. Perusongelma suklaamunien kanssa on, että suklaan lisäksi ne antavat kuluttajalle käteen surkean pikkulelun, joka toimii ainoastaan tapana tuhota ympäristöä pikkuisen lisää. Suklaamunalelut ovat pääsääntöisesti huonoja leikkimiseen enkä haluaisi tukea laisinkaan niiden tuotantoa.

Karl Fazerin Mignon-muna on taas vanha klassikko, josta en löydä sen erityisempää: ostat Mignonin (hinta kaupasta riippuen hiukan alle 2 €), kuorit sen ja syöt sisällön. Toista sama, jos olet erityisesti Mignonin ystävä.

Ei. Sain tuliaisiksi läheisen matkalta ison pussin Kinder Schoko-Bonseja, jotka ovat riittävän lähellä pääsiäisherkkua. Hirveitä ympäristön kannalta (jokainen makeinen on yksittäispakattu), mutta ainakaan mukana ei tule leluja.

No, asiaan. Keskeinen idea näissä herkuissa on yhdistää Kindereistä tuttua maitosuklaata hiukan jämäkämpään annokseen "maitoisaa kreemiä". Mukana on sanoisinko sopivana ripauksena myös hasselpähkinärouhetta, mikä tuo suutuntumaan hiukan rouheutta.

Tuomio: näitä on kiva nappailla, mutta ei liikaa. Olen aika makeannälkäinen henkilö, mutta minusta "maitoisa kreemi" on hitusen verran liian makeaa. Hyvä puoli tässä on siis se, että pussi riittää pitempään, mutta todellinen sokeriähky on haettava muista makeisista. Ehdottomasti jatkoon, sillä Kinder-suklaamunien suklaa kuuluu ehdottomiin lemppareihini ja tässä sitä on sitten saatavilla yksittäispakatussa minimuodossa. Kinder-munissa maitosuklaan ja maitoisan kreemin yhdistelmä on sopivasti tasapainossa, mutta Kinder Schoko-Bonsien kohdalla näin ei ole.

Tuote peräisin: sain tuliaisena.

Lue lisää

Royal Valkosuklaakrispi

Cloettan Royal Valkosuklaakrispi (42g) on myös keliaakikoille sopiva suklaa, sillä tuote on gluteiiniton. Karkeasti silmäiltynä melko monikin suklaa olisi periaatteessa gluteiiniton, mutta tuotantolinjalla on saatettu käsitellä gluteiinia sisältäviä ainesosia ja siksi moni tuote on keliaakikon silmissä ikään kuin pilalla.

Noh, asiaan. Oletko syönyt Pandan valkosuklaalevyä? Olet? Sitten olet syönyt myös Royal Valkosuklaakrispiä, koska maku on aikalailla sama, ainoastaan sillä erolla että Royalissa on lievää rapeutta mukana riisikrispin myötä.

Royalissa on vakiintunut ulkoinen rakenne, mikä toimii. Kyseessä on useimmille tuttu yhtenäinen levy, joka koostuu toisiinsa kiinnitetyistä pienistä patukoista. Valkoinen suklaa korostuu miellyttävällä tavalla, ja riisikrispi tuo lievää syvyyttä herkuttelukokonaisuuteen. Krispi saadaan riisimuroista, joita on tuotteessa 5% verran. Ihan positiivista kaiken kaikkiaan. Jos tykkäät valkosuklaasta, voisin kuvitella tämän patukan sopivan sinulle oikein hyvin. Minusta tässä Royalissa on melko heikko hintalaatusuhde, sillä valkosuklaa ei ole erityisen mieleenpainuvaa eikä riisimurot riitä tekemään kokemusta sen radikaalimmaksi.

Tuote on peräisin: ostin S-marketista.

Lue lisää

Marabou Salta mandlar

Ruotsinmnaalta peräisin oleva Marabou Salta mandlar (200g) on siis Maraboun tuttua maitosuklaata yhdistettynä suolattuihin manteleihin, joten merkittävää yllätystä ei ole tarjolla.

Tykkään mantelisuklaasta, mikä olikin syy tämän suklaan valintaan. Suolaisuus oli mukana sopivana ekstrana. Manteleita on mukana sopivan reippaina palasina ja purutuntuma on sopivan rapea. Mantelien maku on mukana alusta suklaapalan nauttimisen alusta loppuun. Suklaassa oli mukana suolaa ihan kiitettävästi, sanoisin, sillä loppuiltana tuli litkittyä aika reilusti vettä loppumattomaan janoon.

Lopputuomio: ei paha, mutta ehkä jopa liian suolainen. Ei jatkoon!

Tuote peräisin: S-marketista.

Lue lisää

Panda Lakupala mansikka

Maistelussa Pandan Lakupala mansikka, 250g. Nyt jää linkkaamatta, sillä Pandan omat tuotesivut ovat onnettoman linkkaamisen kannalta.

Olen aika puolueellinen maistelija, koska Pandan lakupalat ovat ehdottomia suosikkejani lakritsan osalta, ja välillä tulee jopa käytyä Pandan tehtaanmyymällä, vaikka ei kauppatilana olekaan kummoinen. No, asiaan. Pussissa on kahta eri lakua, mansikka ja mansikkatäyte. Laku on sinällään sama molemmissa, eikä pussin mauista löydy hirveitä yllätyksiä. Maku on saatu aikaiseksi mansikkapyreellä, mistä annan plussaa. Suosikkini oli tällä kertaa ilman täytettä oleva laku, vaikka täyte ei olekaan missään tapauksessa pahaa. Maku säilyi vahvana loppuun saakka, ja lakun rakenne oli tuttu Pandan muista pusseista.

Tuote oli peräisin K-Marketista ja maksoi 1,45 euroa. Tämän perusteella arvioisin hinta-laatusuhteen mainioksi, silä tähän hintaan saa 250g lakritsaa. Ei voita lakupalan ns. perusmallia, mutta ihan hyvä kokemus siltikin. Pandalla on tarjolla jos jonkinlaista täytelakritsaa, pitää ehkä pureutua niihin myöhemmässä vaiheessa.

Lue lisää

Banaanitoffee

Maistelussa pikkuisena välipalana Cloettan Banaanitoffee 14g.

Tykkäsin kovasti, johtuen juuri banaanin mausta. Banaanin maku tulvahtaa suuhun heti, kun haukkaa toffeesta. Kokemus on jämäkämpää purutuntumaa lukuunottamatta samankaltainen kuin banaanijogurttia syödessä. Maku on kivan raikas, mutta toffeemaisuus jää samalla lähinnä purutuntuman varaan. Kaiken kaikkiaan tuli tunne, että tätä ei viitsisi syödä samalla kertaa useampaa kappaletta, mutta että pikkusuupalana voittaa kyllä useat perussuklaapatukat.

Banaanitoffee on peräisin: lähimarketista.

Lue lisää

KitKat Bites

KitKat on jostain syystä yksi maailman tunnetuimmista suklaapatukoista, jossa suklaan ideana on tarjota vohvelin ja maitosuklaan yhdistelmää. KitKatia valmistaa sveitsiläinen Nestlé, jota voi kai luonnehtia todelliseksi kulutustavarajättiläiseksi. Firma tuottaa muun muassa erilaista syötäviä niin äidinmaidonkorvikkeista erilaisiin herkkuihin. KitKatia ei ole myyty Suomessa palttiarallaa kymmeneen vuoteen, ennen kuin nyt maistelussa ollut KitKat Bites (104g) tuli myyntiin.

Vohvelitäytteisen maitosuklaan avain on vohvelin suhteellisessa vähäisyydessä, kun kyse on tarkoituksellisen pienistä haukkapaloista omituisen kokoisessa pussissa.

Sivuhuomiona todettakoon, että pussin  takana korostetaan suklaassa käytettävän kaakaon eettisyyttä, mikä perustuu siihen että firma väittää tukevansa kaakaoviljelijöitä. En ota tähän väitteeseen kantaa, mutta tällaisten mainoslauseiden kohdalla voi aina muistaa, että uskoo ken tahtoo.

Tuomio: KitKatissa on 29% kaakaota, mikä korostuu vahvassa suklaan maussa. Vohjvelia ei ole liikaa ja sisällä olevassa mössössä on epämääräisen nettilähteen mukaan käytetty muun muassa varsinaista KitKatia mukana. Haukkapalojen koko on sopiva, makeus on hyvä eikä vohveli dominoi laisinkaan. Jatkoon. En ole mikään supervohvelisuklaaystävä, joten tällä kertaa poikkeuksellisesti osa pussissa jäi syömättä.

Tuote oli peräisin: ostin Prismasta.

Lue lisää

Haribo Matador Sunny Mix

 

Tuttuja hahmoja uusissa mauissa, toteavat Haribon nettisivut Matador Sunny Mix -uutuudesta (270g). Laitoin kuvan myös pussin takaosasta, jossa karkeille annetaan nimiä. Käytännössä kaikki erilaiset karkit eivät ole esitettyiinä, joskin eipä asialle taida olla tarvettakaan. Jäin kaipaamaan jonkinlaista erittelyä siitä, millaisia makuyhdistelmiä on nyt haettu takaa, mutta heitelläänpä sitten hatusta.

Aloitan lakritsasta, joka ei vastaa käsitystäni lakritsasta. Liivatteinen maku, sisus kuitenkin kivan raikas, ehkä hivenen kookosta mukana? Pussin kokonaisuus on muutenkin liivatteisen oloinen, mikä nyt ei varmaan yllätä ketään ns. kumikarkkipussin kohdalla, mutta sanotaanpa asia nyt ääneen. Pussissa ei ole liikaa ns. kumikarkkeja, joiksi miellän alla olevassa kuvassa marjojen ja hedelmien muotoon tehdyt karkit. Ns. Fruity Dukatos-karkit olivat ehdottomia suosikkejani, tuppaan nimittäin tykkäämään puolikovista raikkaan hedelmäisistä karkeista. Muista jäi hiukan mitäänsanomaton kuva, mutta ainakin kokoja ja makuja oli sopivasti.

 

Tuomioksi asettuu niin sanotusti kolme tähteä viidestä, mutta sellainen fiilis, että tällaisen pussin voisi ostaa uudestaankin. Käyttämässäni kaupassa hinta taisi olla yllättävän korkea, kolmen euron luokkaa. Siinä mielessä hinta-laatusuhde ei ehkä ole ihan kohdallaan.

 

Pussi peräisin: lähimarketista.

Lue lisää